Hubertin mielestä kesän äänet ovat ihmeellisiä. Siinä se taas istuu korvat pystyssä ja kuuntelee pellolta kuuluvia ääniä. Tällä kertaa pellolla on kurkia. Ehkä Hubertin tarkka hajuaisti tunnistaa myös metsän reunassa olevan peuran ja sen kaksi pientä vasaa. Vasat ovat vielä kuin satumaailman bambeja eli niillä on vaaleat pilkut selkeästi näkyvissä. Pellolla on yleensä tähän aikaan vuodesta myös ruisrääkkä, peltomyyriä ja rusakkoperhe.

Tänä vuonna tuntuu olevan enemmän punkkeja kuin aiempina vuosina. Yleensä Hubertissa on ollut 1-2 punkkia kesän aikana. Tänä kesänä olemme saaneet jo monta punkkia kiinni ennen kuin ne ovat ehtineet kiinnittyä Hubertin ihoon. Huomenna olisi tarkoitus mennä mustikkametsään ja sen jälkeen täytyy tehdä tavallista tehokkaampi punkkitarkastus.