Sienet on ihania. Voisin poimia niitä vaikka kuinka paljon. Meidän pienessä taloudessa kulutus ei ole hirveän suurta, mutta poimiminen on vaan niin hauskaa. Puolet hauskuudesta on metsässä kävely. Tänä vuonna löysimme tatteja todella paljon. Aiemmin niitä on löytynyt vain muutamia, mutta nyt niitä oli metsä pullollaan. Lisäksi saimme enemmän kuin riittävästi kanttarelleja. Ja uusi löytö kotimetsästä oli mustat torvisienet. Niitä olemme aina aiemmin löytäneet muulta, mutta emme omilta nurkilta. Viikonloppuna pyörähdin pikaisesti metsän puolella ja nyt siellä on ihan valtavasti suppilovahveroita.

Tähän aikaan vuodesta puhutaan usein sienien tunnistuksesta. Itse poimin vain niitä sieniä, jotka tunnen ihan varmasti. Tai ollakseni ihan täsmällinen poimin vain ne, jotka aion syödä. Jätän metsään ihan suosiolla karvarouskut, lampaankäävän ja haperot. Myrkyllisiä sieniä ihastelen kaukaa. No joo, korvasieniä poimin keväisin, mutta en syö. Mieheni kyllä ryöppää ne kaikkien ohjeiden mukaisesti, mutta jotenkin ne eivät vaan maistu.

Sienestyskausi ei jatku enää pitkään eli pitää vielä nauttia metsässä kävelystä ja raikkaasta syksyisen metsän tuoksusta.