Suuri villasukkavuosi on käynnistynyt. Tänään oli Helsingin Sanomien urheilusivuilla lista vuoden 2018 urheilutapahtumista. Mieheni pyyhki hikeä otsalta ja huokaisi, että tässä on sinulle vuoden urheilut. Jee. Olen innokas urheilun ystävä ja seuraan lajeja laidasta laitaan. Samalla, kun katson kisoja, kudon villasukkia. Se tarkoittaa isoa kasaa villasukkia vuoden aikana. Ai miksi kudon sukkia? No siksi, että niiden kutominen on helppoa eli voin keskittyä yhtä aikaa sekä urheiluun että kutomiseen. Lisäksi se lievittää kilpailujännitystä.

Tänä vuonna seuraan ainakin talviolympialaiset ja jalkapallon MM-kisat, ampumahiihdon ja yhdistetyn maailmancup-kisoja, taitoluistelun EM- ja MM-kisat, golfista The Masters, US Opea, British Open ja PGA Champions sekä satunnaisia yleisurheilukisoja. Lisäksi seuraan jonkin verran raviurheilua tai ainakin suurempia kisoja, kuten Prix d’Amerique, Finlandia-ajo, Elitloppet, Kymi Grand Prix, Suur-Hollola-ajo, St. Michel ja kunkkarit. Koripalloa en ole paljoa seurannut, mutta nyt kun Lauri Markkanen on osoittautunut ihan valtavan hyväksi pelaajaksi, täytynee mennä katsomaan Chicagon matsi ihan paikan päälle. Mieskin lämpeni ajatukselle. No, sinne ei voi viedä sukkapuikkoja, mutta se sopii minulle erinomaisesti.

On minulla muitakin harrastuksia kuin penkkiurheilu. Aloitin uutena lajina fustratunnit viikko sitten ja golfseuran talvikurssi käynnistyy kolmen viikon kuluttua. Tuskin maltan odottaa. Lisäksi sauvakävelen kavereista riippuen 1-2 kertaa viikossa. Tähän asti olemme käyneet myös RSO:n konserteissa vähintään kerran kuukaudessa, mutta mies unohti uusia torstaisarjan kortit eli nyt jää kevätkausi väliin. Vaihtelun vuoksi voin käydä vähän enemmän oopperassa ja museoissa. Ei ihme, että aika menee kuin siivillä. Parasta on se, että jaksaa ja haluaa tehdä erilaisia asioita.