Meidän perheessä tunteet ovat seilanneet suuren surun ja valtaisan ilon välillä viimeiset kolme viikkoa. Hubert koiramme kärsi noin viisi vuotta sitten virtsakivistä ja silloin koira piti leikata. Hoidoksi määrättiin ruokavalio, jota olemme noudattaneet lähes kirjaimellisesti.

Jokin aika sitten havaitsimme, että Hubert pissaa normaalia vähemmän. Aloimme tarkkailla tilannetta. Ei aikaakaan, kun huomasin, että pissaaminen oli muuttunut ponnettomaksi valuttamiseksi. Olin lähdössä reissuun, mutta onneksi puolisoni pääsi koiran kanssa lääkäriin heti samana päivänä. Lääkärin diagnoosi oli, että virtsakiviä on ja ne huuhdellaan pois. Pari tuntia myöhemmin lääkäriasemalta soitettiin, että huuhtelu ei auta, koska kivet ovat jumissa. Koira pitää pikaisesti leikata ja tehdä ohittava leikkaus. Annoimme luvan, tietenkin. Myöhemmin hoitaja soitti, että leikkaus oli onnistunut, mutta koiran pitää jäädä tarkkailtavaksi sairaalaan yli yön. Voi apua sitä huolta ja murhetta, mikä kaihersi mieltä.

Aamulla saimme uuden soiton, että Hubert on yöpynyt hyvin ja saanut vaikka mitä lääkkeitä. Ja saamme käydä hakemassa Hubertin kotiin puolen päivän aikaan. Kun sitten menimme lääkäriasemalle, Hubert oli vielä ihan sekaisin. Koira oli niin lääkehöyryissä, ettei se edes tunnistanut meitä. Kävimme hoitajan kanssa läpi leikkauksen yksityiskohdat. Eli Hubertille oli pitänyt tehdä kokonaan uusi pissa-aukko.

 

Pieni kääpiöpinseri Hubert leikkauksen jälkeen

Kotona koira lepäsi monta päivää ihan löysänä. Leikkaushaava on pitkä, siinä on valtava määrä ompeleita ja lisäksi se on hakasilla suljettu. Hubertille ei maistunut moneen päivään ruoka eikä juoma. Sitten, kun kannoimme sen pissalle ulos, aukosta vuoti verta yhtä paljon kuin pissaa. Koiran koko takapää oli ihan veressä, kun kannoimme sen ulkoilun jälkeen sisään. Näin kävi siis joka kerta eli 3-4 kertaa päivässä yli viikon ajan. Olemme olleet huolesta kankeina. Olemme soittaneet lääkärille ja käyneet leikanneen lääkärin konsultaatiossa. Hänen mielestään koiruli vaikutti jo reippaalta ja toipuminen on hyvässä vauhdissa. Lääkäri arvioi asiaa ihan eri kriteereillä kuin omistaja. No, verta valui vielä pari päivää konsultaation jälkeen, mutta sen jälkeen verinen vuoto loppui. Huokasimme syvään ja hartaasti. Onneksemme näyttää siltä, että pahin on ohi. Ensi viikolla menemme jälleen lääkärin luokse. Tällä kertaa ei jännitä niin paljon.