Uusi pöytäliina. Olen jo pitkään etsinyt kankaita, joista voisin tehdä pöytäliinan. Kauniita kankaita on paljon, mutta jotenkin en ole mieltynyt erityisesti mihinkään kuosiin. Olen pyörinyt kangaskaupoissa useammankin kerran, mutta tullut ulos tyhjin käsin. Ennen juhannusta olin sitten tilanteessa, että nyt on tehtävä hankintapäätös. Piti varautua kolmella erilaisella liinalla, koska pöytä katettiin monta kertaa eri päivinä.

Lopulta päädyin Marimekon Spaljé -kankaaseen. Kaupassa en vielä erityisemmin rakastunut siihen, mutta huvilan pöydälle se istui kuin nenä päähän. Oikeastaan se oli aivan täydellinen valinta. Kangas on raikas, kuvio on selkeä ja siihen voi kattaa monenlaiset astiastot. Miksi en huomannut sitä aiemmin?

Miehelläni on hyvä maku, mutta pöytäliina-asioissa olemme lähes aina eri linjoilla. Hänen mielestään paras valinta on vahakangas. Good heavens. Ihan kiva, mutta ei minun kotiini. Olen antanut sen verran periksi, että huvilalla on ulkokäytössä Linumin vahakangas. Järki-ihmisenä kannattaisi kyllä valita vahakangas, koska liinalle kaatuu aina jotakin, mikä on vaikea saada irti liinasta. Esimerkiksi uudessa liinassa on viinitahra, joka ei kunnolla lähtenyt edes sappisaippualla. Onneksi tahra on pieni, mutta silti harmittava. Kaikesta huolimatta pienet töhryt kuuluvat elämään. Eihän kaikki voi olla valkoista ja steriiliä.